Thaimaa Ayutthaya joulukuu 2021

Joulukuun 1.päivänä siirryimme KohLantalta lentäen (Krabi-Don Muang, Bangkok ) ja taksilla Ayutthayaan. Kaupunki on Thaimaan entinen pääkaupunki ja se sijaitsee saarella, jota ympäröi kolme jokea.

Suurimmat nähtävyydet täällä ovat vanhat temppelialueitten rauniot, kivestä tehtyinä ne ovat kestäneet aikaa, ja ovat osittain luonnon kasvien valtaamia, osin parempikuntoisia. Täällä pääsee hiukan AnghorWat-tyyppiseen tunnelmaan.  Näitä alueita kiertäessä kuluu mainiosti pari päivää. Muutama museokin mahtui ohjelmaamme, sekä japanilanen kylä.  Merkittävimmät nähtävyydet, joissa kävimme olivat Wat Rachaburana, Wat Mahatat ja Wat Chai Watthanaram.

Ayutthaya on hauska ja viehättävä paikka viettää muutama päivä ennen paluuta Bangkokiin ja kotilennolle. Täällä myös tuktukit ovat hauskoja sammakkokeulaisia mopotakseja. Markkinoilla oli mukava katsella tarjontaa ja nauttia herkuista. Eräs must do- herkku oli durian-jäätelö ontuvalta vanhalta papalta ostettuna. Hän kiertää katuja myyden jäätelöitään. Paikalliset eivät kovin yleisesti puhu englantia, mutta elekielellä pärjää usein.

Poikkeukselliseti valitsimme majoitukseksi uima-altaallisen paikan, jotta kaupunkikävelyn päätteeksi pääsi myös pulahtamaan veteen. Viehättävät bungalowit olivat myös kauniita Baan Luang Harn:issa, jossa koko majoituspaikan ympäristö oli kaunis. Tällainen ylellisyyshakuisuus on meidän reissuillamme harvinaista herkkua! Oikeasti nautimme vaatimattomista majoistamme!

Bangkokiin suuntasimme sitten viimeiseksi yöksi ennen kotiinpaluuta. Hyvä oli olla reissussa ja kyllä kannatti lähteä, vaikka k-tauti aiheutti päänvaivaa paperitöineen. We´ will be back!

Koh Lanta Marraskuussa 2021 osa 2

Se tunne kun aamulla heräät bungalowistasi, valo siivilöityy seinien läpi ja kuulet lintujen ääniä ja aaltojen pauhun… Minun toinen kotini Blue Sky Bungalows…

Aamulla käyn yleensä lenkillä rannalla, LongBeachilla sitä riittää! Paluumatkalla kerään roskia sen verran kuin mukaani saan, erityisesti muovia, lasia, sytkäreitä, you name it! Meri tuo nämä nousuveden aikaan, eli eivät välttämättä ole tälle rannalle jätettyjä, mutta jollekin toiselle. Toivottavasti jokainen miettii omaa toimintaansa, minne roskansa nakkelee, kaikkihan me haluamme siistin rannan?

Lenkin päätteeksi pikku jumpat ja aamu-uinti! Sitten aamupalalle milloin minnekin, usein rantaravintolaan, joissa maisema hurmaa, eikä hinnat päätä huimaa. Suosikkejani ovat banana pancace, hawaian omelette tai mysliä hedelmillä ja jugurtilla, sekä hedelmäsmoothie. Täällähän hedelmät ovat ihan mahtavia: mehukkaita ja makeita. Thaimaalainen ruoka on myös muuten aivan huippuherkullista!

Lek lupasi pitää meille kokkikoulua, Jonin ja minun seuraan liittyi myös ranskalainen kokki Youri. Valmistimme kana satay-vartaita ja kevätrullia, kaiken ihan alkutekijöistään alkaen. Rantabaarin katoksen alla oli hieno kokkailla ja Lek oli loistava opettaja! Kurssin päätteeksi nautimme aikaansaannoksistamme ja tarjosimme niitä muullekin porukalle, jotka töitten jälkeen Jum-baariin saapuivat iltaa istumaan.

Toiselle päivälle varasimme veneen omalle sakillemme, meitä oli yhteensä noin 10. Suuntasimme snorklaamaan ja saarireissulle koko päiväksi. Snorklatessa ei mitään ihmeellistä näkynyt. Koh Mukin Smarakad Cave oli ennestään tuttu, mutta sinne on aina hieno mennä, varsinkin nyt, kun siellä ei ollut muita. Tuonne siis uidaan n.80m pitkän luolan läpi ja perillä odottaa pieni, vuoren ympäröimä hieno hiekkaranta. Koh Kradanilla nautimme eväät ja uimme sydämen kyllyydestä. Hieno päivä merellä!

Ihan ilman työhommia en lomalla ollut, hoidin thaiystäviäni hieroen, sekä paria länsimaalaista. Onhan tuo työkin erilaista kun olosuhteet ovat erilaiset, eikä aikataulupaineita ole. Kouluttamaankin ajauduin, ja sekin oli hauskaa.

Olemme käyneet Lantalla yli 10 vuoden ajan ja aina se tarjoaa jotain uutta! Saimme Lekin ystävän kautta vinkin makean veden altaasta saarella ja lähdimme etsimään sitä. Löysimme altaan, mutta totesimme, ettei se ole etsimämme. Toki etsintäreissulla törmäsimme vanhaan ystävään Nokiin, joten ei mennyt hukkaan tämäkään ajelu. Lek kysyi tarkemmat ohjeet ja seuraavana päivänä lähdimme etsimään uudelleen. Vihdoin löysimme perille! Hieno luonnon allas, jonne tuli kahdesta pienestä putouksesta vettä vuorilta. Vesi oli virkistävää ja yllätykseksemme siellä uiskenteli tohtorikaloja, jotka syövät kuollutta ihokudosta. Lek jututti vanhaa pariskuntaa, jotka asuvat siinä lähellä. Ideoi, että jos he ottaisivat pientä maksua parkkipaikkaa vastaan ja neuvoisivat ihmisiä altaalle, hekin hyötyisivät siitä. Lupasimme maalata opastekyltit. Jonin kanssa saimme keksiä nimen altaalle ja siitä tuli Secret Pool. Veimme kyltit perille ja kun viimeisenä Lantan päivänä kävimme paikalla, ne oli pystytetty ja pappa oli ihan liekeissä kun hän teki meille parkkitilaa 5lle moottoripyörälle. Ja oli ihanaa kun voimme hiukan auttaa vanhuksia!

Olimme Lantalla 2 viikkoa ennen lähtemistämme Ayutthayaan 1.12. Monet paikat olivat edelleen kiinni, joitain aukesi tai oli aukeamassa. Toivon, että maaiman tautitilanne hellittää ja matkailu elpyy täällä. Kovin moni oli kärsinyt kovasti tästä, mutta he elävät hetkessä ja jaksavat toivoa parempaa huomista. Tämä yhteisöllisyys ja toisten hyväksyntä semmoisenaan, arvostus, leikkimielisyys ja kepeä hauskuus täyttivät sydämeni taas pitkäksi aikaa. Nämä ystävät ja tutut, ilmapiiri ja kaikki… Sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon saan matkoiltani mukaani… We will be back! #uudetlennotmaaliskuulleostettu

 

 

Koh Lanta marraskuussa 21 osa1

Lomamme pääkohde oli KohLantan saari, jossa meillä on monia ystäviä vuosien takaa. Tunteet olivat aika myllerryksessä kun saavuimme perille. Moni paikka oli suljettu, osa ränsistynyt lockdownin takia ja hiljainen saari vaikutti vieläkin hiljaisemmalta. Iloiset tervetuloa takaisin-toivotukset paikallisten  iloisten silmien saattelemana saivat sydämessä lämpimän läikähdyksen aikaan. Me tuomme toivoa tänne. Ystävien tapaaminen pitkästä aikaa oli liikuttavan ihanaa, halaukset tiukkoja, meitä oltiin kaivattu ja me olimme kaivanneet heitä. Tuntui kuin aikaa olisi kulunut paljon viime tapaamisesta ja toisaalta – kuin ei yhtään. Ysävämme mökit eivät olleet vielä virallisesti auki, mutta voimme majoittua sinne. Ranta oli autio, verkot peittivät useita ravintoloita ja hotelleja. Mikään yritys rannalla ei ollut auki. Ruokaa saimme päätien varrelta auki olevasta ravintolasta. Kuulumisia vaihdettiin ja pääsimme kärryille miten täällä asiat ovat menneet. Toivonkipinä oli syttynyt maan avaamisen johdosta, vaikkei turisteja juuri tänne ollut vielä tullut.

Moottoripyörät saimme alle seuraavana päivänä ja pääsimme ajelemaan ympäri saarta. Mikään ei ollut muuttunut ja toisaalta, kaikki oli toisin. Suljettuja liikkeitä, maskit naamalla, monet palvelut hakusalla. Toiveissa oli tavata kaikkia ystäväviämme, jotka asuvat täällä nyt. Vanhassa kaupungissa en nähnyt Suneeta, enkä hänen ravintolaansa, murehdin, mitä oli tapahtunut. Neng kertoi asuvansa temppelissä, koska hänellä ei ollut kotia enää. Sovimme treffit sinne ja että kävisimme vesiputouksella joku päivä.  Sää oli kostea ja lämmin, joka päivä satoi ainakin kerran, noin 30-60min kerrallaan ja kylätie oli yhtä savivelliä.

Vesiputouksille lähdimme Nengin kanssa ja reitti oli melkoisen märkä. Välillä kuljimme ylhäällä kiipeillen, sitten jatkoimme jokea pitkin. Vesiputouksella olimme käyneet ennenkin, mutta näin paljoa vettä emme ole siinä ennen nähneet.

Suunnitelmissani oli tehdä auttamistyötä tuolla ollessani, mutta LantaAnimalWelfare oli suljettu ja Trashhero-kampanjoita roskien keräämiseksi rannoilta ei tautiuhan takia pidetty.  No, haravoimme BlueSkyssa ainakin lehtiä pihalla…

Perjantaina oli tulossa LoyKrathong-juhla, johon Lek lupasi opettaa meitä tekemään lyhtyjä. Aamusta aloitimme banaanipuun sahaamisella ja kiekkojen päällystämisellä kiillotetuilla banaaninlehdillä. Niistä myös askarreltiin terälehtiä lyhtyyn. Sitten aseteltiin kukat ja lopulta koko komeus jääkaappiin odottamaan iltaa. Teimme yhteensä 14 lyhtyä, koska muut olivat töissä. Illalla sitten kokoonnuimme katoksen alle syömään ja vähän juomaankin. Sade lykkäsi lyhtyjen viennin lähes yöhön, mutta viimein saimme laittaa niihin suitsukkeet ja kynttilät ja suuntasimme joelle. Sytytimme lyhdyt ja pienen rukouksen jälkeen ne laitettiin veteen. Harmi, että tuuli sammutti tulet pian. Mutta täysikuu oli hieno ja tunnelma myös.

Reppureissulla Aasiassa 3vk käsimatkatavaroilla

Moni on kysynyt, miten pelkillä käsimatkatavaroilla pärjää reissussa. Käytäntö on opettanut, mitä matkassa tarvitsen ja mitä en. Kun kaiken kantaa selässään, ei viitsi ylimääräistä tavaraa raahatakaan. Lentokentilläkin on nopeampaa toimia pelkän repun kanssa. Eikä turhaa tuliassälää tule ostettua (en osta muutenkaan, tuon vain valokuvia ja uusia ystävyyssuhteita).

Normaalisti liikumme aika vikkelästi, samoilla sijoilla majailemme vain 2-3 päivää ja vaihdamme maisemaa. Ilmasto on lämmin, eli lämmintä vaatetta ei tarvita kuin lentokoneessa. Valitsen vaatteet sillä perusteella, että ne on helposti käsinkin pestävissä, nopeasti kuivuvia, ei herkästi likaantuvia (väri) ja keskenään miksattavia. Reppu mitoiltaan käsimatkatavaraksi sopiva ja mukava kantaa (esim.Miltec, Särmä)

Lentokoneeseen pukeudun yleensä legginsseihin ja urheiluhameeseen, t-paita ja merinovillaneule, jalkaan merinovillasukat ja lenkkarit. Neuleen ja legginssit voi sitten pakata määränpäässä reppuun. Toisinaan olen käyttänyt housuja, joista saa lahkeet pois vetskarilla.

Reppuun:

  • Alushousuja 3 (pesen aina suihkussa käydessä yhdet)
  • bikinit 2 (koska en halua pitää märkiä, lappubiksut ei passaa)
  • sandaalit
  • toppeja 3
  • mekkoja 2
  • shortsit
  • saronki (käy peittona, pyyhkeenä, hameena, huivina, pyykkikassina, rantapyyhkeenä ja vaikka mihin tarkoitukseen)
  • hammampyyhe (ennen käytin vaippaharsosta tekemääni värjättyä pyyhettä)
  • pyykkinarua ja pyykkipoikia
  • pesualtaan tulppa (pyykinpesuun ja torakoitten estämiseen…)
  • laastaria, buranaa, imodium, heinix
  • Pikkupullot shampoota, hoitoainetta, suihkusaippuaa, aurinkorasvaa, hammastahnaa, paikanpäältä voi ostaa isomman pikkupullon kaikkea. Toki jauhemainen shampoo ja hammaspesutabletit voi kuskata kuivina.
  • hammasharja, hiusharja, hiuslenkit, talkkia
  • puhelimen laturi, tarvittaessa adapteri
  • korvatulpat, silmämaski
  • matkakohteen opaskirja, jos tarvii
  • Pieneen olkalaukkuun:
  • passi, rahat ja pankkikortti
  • pienet kuulokkeet
  • puhelin  (lataa äänikirjoja matkan ajaksi)

Ekana päivänä ostamme kaupasta pienet pullot shampoota, hoitoainetta, saippuaa, hyttysmyrkkyä, kookosöljyä, pyykkipulveria.

 

Thaimaassa koronarajoitusten hellitettyä 11-2021

Kun K-tauti iski maailmaan ja Suomi sulki rajansa oli lomaamme aikaa reilu 2 viikkoa maaliskuussa 20. Lennot oli pakko perua ja odotella mitä tuleman pitää. Heinäkuussa ostin uudet lennot tarjouksesta marraskuulle 20…ne piti siirtää maaliskuulle 21 ja vielä marraskuulle 21. Jännittäen odottelimme päästäänkö reissuun viimeinkin…

Vaadittavat asiakirjat tuli selvittää ja yritin hakea COE-viisumia, hakemukset tulivat bumerangina takaisin, odota viikko ja hae ThailandPassia. Tämän dokumentit pitikin olla pdf.n sijasta jpg.nä, eikun muutoshommiin. Laitoin hakemukset kolmelle ihmiselle yhtäkyytiä: Lennon numero ja pvm, 1.rokotuksesta todistus Omakannasta (englanniksi käännettynä), todistus 2.rokotteesta ja QR-koodi koronapassista. Matkavakuutuksesta todistus (että kattaa myös Covid19 hoidon 50 000euroon asti). Alternative Quarntine-hotellista varauskuitti, joka sisältää 1 yön karanteenin, testit ja kyydin kentältä hotelliin. Passista valokuva. Minulle ja miehelle tuli gmailiin kuittaus, että hakemus on sisällä, pojan  hotmailiin ei tullut mitään. Luin FB-ryhmästä, ettei tämä systeemi hyväksy hotmailia, joten laitoin uuden hakemuksen pojalle gmai.osoitteella. Thailandpassit tulivat n.7päivää hakemisen jälkeen sähköpostiimme. Lähtö oli siis 15.11.

Yksi mutka matkassa oli sitten RT-PCR-testitulos ennen lentoon lähtöä, paperinsena. Lähtö oli siis maanantai-iltana, testi tuli ottaa 72h tai vähemmän ennen lähtöä, elikkäs perjantai-iltana-sunnuntaina. Täällä periferiassa ei ole testipaikkaa moiselle viikonloppuna auki (terveyskeskukset eivät testaa hupimatkaajia). Selvittelyn jälkeen ajelimme isänpäivän aamuna nenänkaivuuseen Ouluun Terveystalolle, lystille tuli hintaa 159e hlö. Tulokset luvattiin maanantaiaamulle, jolloin piti heittää koirat hoitolaan ja kiirehtiä junalle. Tulokset tulivat just ennen lähtöä ja ehdin ne tulostaa paperille ja juosta autoon…Negatiivisen porukan kanssa hyppäsimme junaan kohti Helsinki-Vantaata.

Lentokentällä oli melkein kaikki kiinni ja saimme kahvit R-kioskilta kun vanhempi poikamme tuli meitä moikkaamaan kentälle. Lähtöselvitys oli aika sujuva kun kaikki dokumenttimme olivat paperisena. Lentokone Bangokiin oli melkoisen täynnä ja maskia tuli pitää koko matkan ajan. Laskeutumisen jälkeen kentällä laitettiin  väki istumaan tuoleille käytävälle ja henkilökunta tarkisti kaikkien paperit. Sujuvasti passintarkistuksesta aulaan, jossa jaettiin matkustajat karanteenihotellien takseihin. Taksikuski esitteli ylpeänä rokotustodistustaan ja kyseli, minkämerkkiset meillä oli. Hotellin aulassa n.klo9 sisäänkirjautumisen jälkeen pääsimme taas testiin. Avaruuspukuinen hoitaja otti näytteet nenästä ja nielusta. Sitten vaan huoneeseen odottamaan testituloksia. Ruuat tuotiin oven taakse, huoneesta ei saanut poistua. Ajan sai käytettyä kivasti käymällä suihkussa ja nukkumalla, sekä netissä surffaamalla. Ilta 18-aikaan soi huoneen puhelin ja kuulimme, että tulokset olivat negatiiviset ja saamme poistua huoneesta. Ehdimme pikkuisen pyörähtää kylillä ja kävin hieronnassakin. Aamulla jatkoimme matkaa takaisin lentokentälle ja lensimme Krabille, ja sieltä autokyydissä vielä KohLantan saarelle. Tästä seuraavassa blogissa…

AQ hotellin huone