Lomamme pääkohde oli KohLantan saari, jossa meillä on monia ystäviä vuosien takaa. Tunteet olivat aika myllerryksessä kun saavuimme perille. Moni paikka oli suljettu, osa ränsistynyt lockdownin takia ja hiljainen saari vaikutti vieläkin hiljaisemmalta. Iloiset tervetuloa takaisin-toivotukset paikallisten iloisten silmien saattelemana saivat sydämessä lämpimän läikähdyksen aikaan. Me tuomme toivoa tänne. Ystävien tapaaminen pitkästä aikaa oli liikuttavan ihanaa, halaukset tiukkoja, meitä oltiin kaivattu ja me olimme kaivanneet heitä. Tuntui kuin aikaa olisi kulunut paljon viime tapaamisesta ja toisaalta – kuin ei yhtään. Ysävämme mökit eivät olleet vielä virallisesti auki, mutta voimme majoittua sinne. Ranta oli autio, verkot peittivät useita ravintoloita ja hotelleja. Mikään yritys rannalla ei ollut auki. Ruokaa saimme päätien varrelta auki olevasta ravintolasta. Kuulumisia vaihdettiin ja pääsimme kärryille miten täällä asiat ovat menneet. Toivonkipinä oli syttynyt maan avaamisen johdosta, vaikkei turisteja juuri tänne ollut vielä tullut.
Moottoripyörät saimme alle seuraavana päivänä ja pääsimme ajelemaan ympäri saarta. Mikään ei ollut muuttunut ja toisaalta, kaikki oli toisin. Suljettuja liikkeitä, maskit naamalla, monet palvelut hakusalla. Toiveissa oli tavata kaikkia ystäväviämme, jotka asuvat täällä nyt. Vanhassa kaupungissa en nähnyt Suneeta, enkä hänen ravintolaansa, murehdin, mitä oli tapahtunut. Neng kertoi asuvansa temppelissä, koska hänellä ei ollut kotia enää. Sovimme treffit sinne ja että kävisimme vesiputouksella joku päivä. Sää oli kostea ja lämmin, joka päivä satoi ainakin kerran, noin 30-60min kerrallaan ja kylätie oli yhtä savivelliä.
Vesiputouksille lähdimme Nengin kanssa ja reitti oli melkoisen märkä. Välillä kuljimme ylhäällä kiipeillen, sitten jatkoimme jokea pitkin. Vesiputouksella olimme käyneet ennenkin, mutta näin paljoa vettä emme ole siinä ennen nähneet.
Suunnitelmissani oli tehdä auttamistyötä tuolla ollessani, mutta LantaAnimalWelfare oli suljettu ja Trashhero-kampanjoita roskien keräämiseksi rannoilta ei tautiuhan takia pidetty. No, haravoimme BlueSkyssa ainakin lehtiä pihalla…
Perjantaina oli tulossa LoyKrathong-juhla, johon Lek lupasi opettaa meitä tekemään lyhtyjä. Aamusta aloitimme banaanipuun sahaamisella ja kiekkojen päällystämisellä kiillotetuilla banaaninlehdillä. Niistä myös askarreltiin terälehtiä lyhtyyn. Sitten aseteltiin kukat ja lopulta koko komeus jääkaappiin odottamaan iltaa. Teimme yhteensä 14 lyhtyä, koska muut olivat töissä. Illalla sitten kokoonnuimme katoksen alle syömään ja vähän juomaankin. Sade lykkäsi lyhtyjen viennin lähes yöhön, mutta viimein saimme laittaa niihin suitsukkeet ja kynttilät ja suuntasimme joelle. Sytytimme lyhdyt ja pienen rukouksen jälkeen ne laitettiin veteen. Harmi, että tuuli sammutti tulet pian. Mutta täysikuu oli hieno ja tunnelma myös.