SriLanka ja Malediivit marraskuu 17

SRI LANKAN LUONTO JA YSTÄVÄLLISET IHMISET

Pako marraskuun masentavuutta oli taas paikallaan. Tällä kertaa taas uusiin kohteisiin. Lensimme Helsingistä Qatarin ylellisin siivin Dohan kautta Colomboon. Sri Lankassa ensimmäinen etappimme oli rauhallinen rantakohde Bentota, jossa olimme 2 yötä. Majapaikan ravintolan ja rannan välissä kulki junanrata, palmuissa kirmaili oravia, radalla jotain saukon tapaisia otuksia. lehmiä myös laidunnettiin tuossa välialueella. Ranta oli hyvä, aallot ja virtaukset yllättävänkin voimakkaita. Eka päivä chillailtiin ja pääsin myös ayurvedahierontaan. Toka päivänä kävimme venesafarilla joella katselemassa luontoa ja eläimiä ja ayurveda-yrttilääkefarmilla, missä saimme opiskelijoilta hieronnat. Illalla käväistiin myös kilpikonnapaikassa, jossa on kilpikonnan poikasia, mutta myös vammautuneita konnia. Olot eivät olleet kaksiset sellä.

Seuraavaksi matkasimme junalla Mirissaan, jossa pääintressinä oli seuraavan aamun valasbongaus. Näimme sinivalasparin, joka oli vaikuttava ilmestys. Myös parittelevat konnat meressä osuivat reitillemme. Mirissan ranta oli ihan ok. Jatkoimme matkaa kolmenna eri bussilla Kataragamaan. Hauska pieni paikka, jossa olimme ainoat länsimaalaiset. Yalan luonnonpuisto oli kohteemme täällä ja sinne oli aikainen lähtö aamulla jeepin kyydissä. Ällistyttävä luontokokemus, onnistuimme näkemään mm. leopardin, sekä puiston ainoan valkoisen apinan. Lisäksi tietenkin monenmoisia muita eläimiä riikinkukosta peuroihin ja krokotiiliin.  Torilla saimme maistaa kiviomenaa, joka oli ihan syötävä, mutta sai jäädä yhteen kertaan…

Linja-autolla jatkoimme kahdeksi yöksi vuoristoiseen Ellaan, jonka kylä on erittäin viehättävä ja palveluita löytyy. Aamulla kiipesimme Little Adam´s Peakille, ja luolatemppelille, sekä kävimme katsomassa vesiputousta ja 9 arch Bridgeä, joka on mahtava rautatiesilta. Maisemat olivat huikaisevan kauniit!

Ellasta matkamme jatkui junalla Kandyyn, tätä reittiä kuvataan maailman kauneimmaksi junareitiksi, eikä suotta! Junan vauhtihan ei päätä huimaa ja saat nauttia ohi vilistävistä vuorista, vesiputouksista ja teeplantaaseista, Ruokaakin tulee junaan tarjolle lähes joka asemalta kun myyjiä kiipeää kyytiin. Kandysta kävimme katsomassa Pinnewalan norsujen orpokodin asukkaita, jotka olivat uimassa läheisellä joella. Osa norsuista oli jostain syystä kytkettyinä kalliossa oleviin renkaisiin ja mahouttien keppien päässä olevat piikit näyttivät pahoilta… Toivottavasti eläinten olot ovat kuitenkin hyvät tuolla.

Taksilla jatkoimme Dambullaan ja kävimme  kauniissa luolatemppelissä. Kiipeilyn jälkeen maistui hedelmäpirtelö, joka kiinnosti myös paikan apinoita, niin paljon, että nappasivat juomani mennessään…Sigiryassa ollessamme satoi, eikä 30$ pääsymaksukaan houkutellut sinne kiipeämään, joten näpättiin kuvat ja jatkoimme matkaa Anurahdapuraan. Ehdimme illalla siellä vielä Mihintaleen, jonne jällleen oli kiipeäminen, ylhäällä oleva temppelialue oli ihan hieno..

Seuraavan päivän kohteena oli Sacred City, joka Anghor Watin nähneille ei tehnyt juurikaan vaikutusta…Mutta selvästikin vettä oli täälläkin osattu hallita ja  se on aina ollut korkeakulttuurin perusta. Stuba-kiintiö alkoi olla täynnä. Jatkoimme matkaa Kalpityaan tuktukilla. Majapaikkamme oli hiukan huonosti löydettävissä ja sinne johtava tie tulvan vallassa. Perille päästyämme suurin pettymys oli ranta, tai sen puute…Bungalowimme oli toki rannan läheisyydessä, mutta sinne ei aidan takia voinut mennä ja isännän mukaan se oli ”troubled”.  Sen sijaan voisimme kävellä 5min laguunin rantaan, joka osoittautui pieneksi hiekkapläntiksi (n.2*5m täynnä veneitä) ja vesikin oli sameaa. Kuulimme, että paremmalle rannalle kävelisi 15min, otimme kuitenkin tuktukin ja ratkaisu oli oikea. Hankalan (ja pitkän) matkan päässä löytyi merenranta, kaunis ja kirkasvetinen, keskellä ei mitään, eikä yhtään mitään palveluita missään…Kokonaisuutena täällä ei muutenkaan ollut mitään, jos ei villiaaseja lasketa.

Siirryimme linja-autolla Negomboon, joka on toki turistipaikka, mutta marraskuussa meitä oli vain kourallinen. Ranta ihan kelvollinen, ja palvelut löytyivät helposti. Plussaa myös lentokentän läheisyydestä, koska meillä oli aamulento Malediiveille kahden yön jälkeen.

MALEDIIVIT-PARATIISI MAAN PÄÄLLÄ?

Laskeuduimme Malen lentokentälle perjantaina, joka on paikallisten vapaapäivä, eikä mikään julkinen lauttaliikenne kulje minnekään…Onneksi Malen kentää sijaitsee maayhteydessä Hulhumaleen, jonne pääsimme kätevästi shuttlebussilla. Paikallinen (muslimi)väestö vietti vapaataan rannoilla ja meressä, turisteille oli eristetty ranta, jossa sai olla uikkarisillaan. Saaren keskiosa on rakennettu melko täyteen kerrostaloja, mutta näyttää viihtyisältä.

Päästäksemme Guraidhoon saarelle, piti matkata lautalla Maleen, sen läpi Villingilin lauttaterminaaliin taksilla, josta julkisella lautalla Guraidhoolle 2,5h. Majoituspaikan isäntä olikin meitä vastassa kärryn kanssa ja hämmästeli matkatavaroitten vähyyttä. Saari on pieni, asukkaita n.1000, keskusta siis täyteen rakennettu. Biginiranta oli erillisellä pikkusaarella. Aamulla lähdimme snorklaamaan mantoja, joita ei sitten näkynytkään, ja oli tyytyminen normifisuihin. Meri on täällä epätodellisen kaunis.

Kahden yön jälkeen siirryimme Gulhille, mutta lautta ei kulkenu, oli otettava 40$ pikavenekyyti. Gulhin saari oli pieni ja kaunis, biginiranta erittäin hieno. Lautalla pääsimme taas takaisin Malen saarelle, mutta siellä kaupungissa ei jaksanut aikaa kuluttaa ennen lentoa kotiin. Siirryimme siis Hulhumaleen, josta on myös kätevä päästä kentälle.  Malediiveille on omatoimimatkailu ollut sallíttua vasta 2009 ja matkailu on vielä lapsenkengissä. Paikalliset eivät ole niin avoimia kuin SriLankalla, mutta kaikki sujuu ja englannilla pärjää hyvin. Malediivit on muslimimaa, ota tämä huomioon pukeutumisessa, myöskään alkoholia ei saa. Hotelliresorttisaaret ovat sitten asia erikseen. Ilmaston lämpenemisen takia saaret ovat vaarassa vajota mereen 30v päästä, kannattaa käydä kun vielä voi.

Kaikkiaan hyvä reissu ja mieleenpainuva.

Mitä maksoi?

Lennot 630e hlö (Helsinki-Colombo-Male-Helsinki)

SriLankassa paikallisjunat ja bussit n.1-2e hlö, taksi 40$ pv. Yöpyminen 15e yö, ruoka 7,5e/pv/hlö, hieronta 10-20e tunti

Malediiveilla julkiset lautat 2-3e, yöpyminen 40e yö, ruoka 10e/hlö/pv

Kambodza-karun kaunis ja koskettava…

Syksyn 2015 reppureissukohteemme oli Kambodza. Lento vei Helsingistä Moskovan kautta Bangkokiin, jossa pyörimme päivän ennen lentoa Siam Reapiin. Olimme perillä myöhään illalla ja kun viisumit ja muut muodollisuudet olivat maan tapaan hiukan monimutkaisesti hoidettu, jännäsimme majapaikkamme lupaamaa kyytiä-tulisiko sitä ollenkaan… Meitä odotti aulassa nimilapun kanssa kuskimme, joka käski seurata häntä ulos lentokentän alueelta, sielä odotti kyytimme rotobike! Se on moottoripyörä, jossa on peräkärry. Osa näistä on penkeillä varustettuja ja tarkoitettu ihmisten kuskaamiseen. matkan aikana näimme sitten monenlaisia vaihtoehtoja tavarakuljetuksillekin!

Yövyimme Mantra Angor Boutique Villassa, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Aamupala maksoi 4$, kyyti keskustan OldMarketiin 2$. Kokeilin Khmer-hierontaa, joka oli hyvä, pehmeämpi kuin thaihieronta, eikä sisältänyt venytyksiä, hinta 6$ tunti. Illalla lähdimme ostamaan liput huomiseksi AngorWatiin ja katsomaan auringonlaskua temppeleille.

Aamulla olikin lähtö klo5 ja tavoitteena pieni kierros, lipun hinta oli 20$. Päätemppelillä olikin valtava joukko ihmisiä odottamassa auringonnousua. Näky oli vaikuttava ja temppeli huikaiseva. Aikojen kuiskeen voi kuulla näistä ikiaikaisista seinistä…Olimme kuskin mielestä nopeita ja ehdimme vakikierroksen lisäksi nähdä monia sivutemppeleitäkin. Miten hienoja ja erilaisia, suunnattoman suuriakin temppeleitä näimme. Osa lumoavasti osittain luonnon valtaamia. Kuin saduissa! Palasimme hotellille aamupalalle 9.15 ja siitä suuntasimme jo keskustaan, koska linja-automme PhomPheniin lähtisi klo11. Hintaa matkalla oli 8$…ja se kesti…ja kesti…klo 19 tienoilla olimme perillä. Toki oli hienoa nähdä maaseutua ja punaisia, pölyisiä teitä. Olimme ainoat farangit autossa, ja meitä vastassa oli asemalla rotomotokuski. Näytin varaamani hostellin osoitteen ja hän lähti ajamaan. Pysähtyi pian ja soitti jonnekin. Antoi minulle luurin, jossa naisääni huonolla englannilla sopersi että respa on suljettu.  Tiedä häntä, kuka mahtoi puhelimessa olla… Noh pyysimme ajamaan toiseen hotelliin-edulliseen-mikä kuskia harmitti… Löytyi 12$ yö hintainen huone tyttökadun lähellä…Kävin vielä khmer-hieronnassa illalla 6$ ja syötiin 5,5$/2 henkeä.

Aamulla tuktuk alle ja lähdimme katsomaan Kuoleman kenttiä.  Vaikuttava ja liikuttava paikka! Luita nousee maasta vieläkin ja tämä kaikki kauheus on tapahtunut meidän elinaikanamme… TuolSlengissä kävimme katsomassa paikkoja, joissa punakhmerit kiduttivat ja tappoivat maanmiehiään…Koskettavinta olivat  ihmisten tarinat siellä-ja poistumisportilla kaksi miestä myymässä kirjojaan-he selvisivät sieltä hengissä. Tämä päivä laittoi miettimään monenlaista… PhomPenhiä näimme hiukan muutenkin ja söimme friteerattua tarantellaa! Parasta ötökkää tähän asti! Hauska näky oli kaduilla ns.sairaskuljetusmopot: tarakalla olevalla oli tippa suonessa ja hän piti vapaalla kädellään nestepussia ylhäällä.  Muuten silmiin pistää köyhyys, mutta ihmiset pyrkivät elämässä eteenpäin.

Seuraavana aamuna suunta bussilla Sihanoukvilleä kohti! Liput 7$ hlö. Perillä olimme jo ennen klo 14, ja otimme tuktukin kohtio OtresBeachia. Kuski neuvoi ystävänsä uudet bungalowit, hinta 8$ yö, OtresLongBeachBungalow. Ruoka n.4$ hlö, ranta hiljainen. Vuokrasimme huomiselle moottoripyörän 5$. Iltaruoka yht.5,5$ kahdelta, amok ja luklak.

Aamusta matkaan mopolla tsekkaamaan paikat. Otres 1 ja 2 rannat ok, Serenpidity jo ihan Rodos…Lounas Otres 1.llä 32 000rieliä= 8$ kahdelta. Öljyhieronta illalla 10$, iltaruoka 7,5$ kahdelta.Ostimme liput KohTaKieville 13$ hlö edestakaisin, lähtö aamulla.

Vene vei suoraan CoralBeachBungalowin rantaan, emme olleet tietääksemme varanneet huonetta, vaan aioimme lähteä jalan etsimään sitä…Nousuvesi vain esti lähtemisemme rannalta ja kohta selvisikin, että liput myynyt poika oli varannutkin meille bungalowin 2 yöksi, 20$ yö oli hinta tuolla. Ei kai siinä! Huone oli tolppien varassa ja siinä oli 3 seinää. Avoin seinä merelle päin! Huippua. Yhteisvessat ja saavista suihkuvesi, ei sähköjä. Nyt relataan! Ruokailu onnistuu ainoastaan omassa raflassa, josta käyvät kysymässä ennakkoon, mitä haluat syödä kun on tulossa ruoka 2h päästä. Ja kun se on valmis, sinut haetaan syömään! Hinta 6-7$. Riippumatossa lukemista ja loikoilua, uimista ja auringonottoa… ekana yönä oli hurja ukkonen ja vesisade roistui jo sänkyyn asti. Vesa kävi laskemassa pressun aukon suojaksi.  Yöllä heräsin ääneen, että huoneessa on joku elukka, joka syö jotain-en halunnut tietää mikä se oli…Toinen päivä relaamista, luonto on täällä ihmeellinen, yhteyttä ulkomaailmaan ei ole. Illalla voi uida planktonissa, joka hohtaa…kuin unessa!

Seuraava kohteemme oli Koh Rong, joka olikin järkytys! Aamupäivällä jo vastaan ryömii bilemaaleissa olevia länkkärinuoria…apua! Huone löydettiin ParaGuestHouse 10$. Ranta on ihan just pilalla…tää oli 5v sitten ihan kalastajakylä, nyt ranta on täynnä länsimaalaisten baareja ja puolialastomat nuoret bailaavat 24/7. Ruoka halpaa, hieronta 7$. Huoneemme oli talon yläkerrassa, ja siinä seinät, jotka eivät yltäneet kattoon asti. Seinän päältä kulki rottien moottoritie ja niitä riitti…onneksi eivät kai huoneeseen hypänneet sieltä…

Yks päivä Rongilla riitti! Siirryimme Koh Rong Samloenille, joka on rauhallisempi, joskin kalliimpi paikka. Ukkosta aamulla ja sataa kaatamalla. Majoitusta oli vaikea löytää, mutta Castaway.n dormihuone 4.lle oli vain 7,5$ yö/hlö. Seuraavana aamuna kävelimme viidakkopolkua saaren toiselle puolelle, hauska reissu! Rentoutumista ja auringonottoa…

Seuraavana päivänä lähdimme laivalla takaisin Sihanoukvilleen. Tarkoitus oli siirtyä Thaimaan puolelle, Koh Changille jo tänään. Kuulimme, että bussi menee vasta illalla. Mutta puhelinsoiton jälkeen tulikin äkkilähtö, bussi lähtee nyt! 12:30 oli lähtö ja sitten ajettiin…ja ajettiin. Pysähdys ruokatauolle, jossa kuulimme, ettemme jatka matkaa tällä autolla vaan odotamme 1,5h seuraavaa, joka menee oikeaan suuntaan…Perillä KohKongissa olimme vasta 19:30, turha yrittää enää rajan yli. Kämppä PoolVillaGuestHousessa 10$ ja sit syömään paikallisten suosimaan katukeittiöön. Maukas iltaruoka 2,5$ kahdelta! Hotellissamme oli uima-allas, pakkohan sinne oli pulahtaa. Kämppä oli nähnyt joskus hyviäkin päiviä…yöllä heräsin hammassärkyyn ja huomasin lattian vilisevän täynnä torakoita. Niitä sitten kiusasin taskulampulla särkylääkkeen vaikutusta odottaessani.

Aamupalan jälkeen kyyti rajalle ja sen yli. Minivan Trat:iin 700bahtia hlö. Songtang KohChangille menevälle autolautalle ja kämpän hakuun! TukTukGuestHouse 700bahtia yö, ja sitten mopo vuokralle! Kiersimme saarta ympäriinsä ja kävin hieronnassa 200bahtia. Illalla tapasimme suomalaiset ystävämme ja kävimme illallisella juhlistamassa Suomen Itsenäisyyspäivää!

Maanantai-aamun mopoajelu keskeytyi alkuunsa kun takarengas hajosi. Vesa jäi hoitamaan asiaa paikallisen ravintoloitsijan kanssa ja minä lähdin ostamaan liput Bangkokiin 600bahtia hlö. Rengaskorjaaja saapui ja korjaus oli sekä pikainen, että halpa 150bahtia! Illalla söimme katukeittiöistä vartaita ja muita herkkuja. Yrttinyyttihieronta 400bahtia.

Tiistaina paluu Bangkokiin, jossa palloilua ilta, kämppä 850b rautatieaseman läheltä. Hyvä thaihieronta 200bahtia. Aamulla metrolla ja junalla lentokentälle ja paluulento Moskovan kautta Helsinkiin.

Tykkäsin Kambodzasta, se on hiukan kömpelö, mutta ystävällinen reissumaa. Kerjäläisiin ja rampoihin, maamiinojen vammauttamiin valitettavan äkkiä silmä tottuu… Rahalla saa, eli länsimaalaisten ahneus tulee tuhoamaan luontoa täällä. Sodan jäljet näkyvät vielä pitkään, mutta ihmiset yrittävät eteenpäin.

 

Hurmaava Burma!

Kevään 2017 reppureissumme kohteeksi valikoitui hurmaava Burma eli Myamar. Maassa kannattaa vierailla nyt, ennenkuin massaturismi sinne ennättää!

Lensimme Helsingistä Bangkokiin, josta seuraavana päivänä oli lento Mandalayhin. Motellimme sijaitsi melkoisen syrjäisellä alueella, jossa ei länsimaalaisia näkynyt juurikaan. Olimme paikallisten silmissä nähtävyys ja meitä tuijotettiin, kuvattiin, saimme hymyjä ja kädenhuiskutuksia ihmisiltä. Avolava-auton kyydissä pääsimme Mandalay Hillin nähtävyyksiä katselemaan.  Siellä oli mm. maailman suurin kirja Kuthodaw Payassa, sivuja on 729 kpl kaikki kiveen hakattuja ja jokaisella on oma katos.

Seuraavana aamuna starttasimme saman kuskin kyydillä katselemaan vanhoja kaupunkeja. Kävimme Amapurasssa U-Bein-bridgella, joka on maailman pisin tiikkisilta. Näimme Maha Ganayon Kyaungim luostarin nuorten munkkien tulon ruokailemaan pitkissä jonoissa. Inwaan menimme joen yli veneellä, matkan jatkuessa kiertoajelulla hevoskärryillä. Kävimme tiikistä tehdyssä luostarissa ja näimme kuninkaallisen palatsin rauniot. Inwassa oli paljon kuumempi kuin muualla. Illalla kävelimme markkinoille ja paikallisia, jopa poliisia huoletti, että minne olimme menossa ja olimmeko eksyneet…

Seuraava kohteemme oli Bagan, jonne olisimme halunneet jokilaivalla Irrawaddyjokea pitkin, mutta kuivan kauden lopulla ei joessa ole enää riittävästi vettä. Linja-autolla matkalla vierähti n.9h. Bagan on mielettömän upea! Vuokrasimme sähköskootterin ja ajelimme katselemassa temppeleitä, mutta myös syrjäisemmillä hiekkateillä sijaitsevia pieniä pagodia. Näkymät rakennusten yläosista olivat ällistyttävät! Silmänkantamattomiin näkyy temppeleitä ja pagodia, minne vain katsotkin! Baganissa sain myös kaksi perinteistä burmalaista hierontaa, jotka kumpikin oli ihan erilaisia!

Baganista siirryimme minivanilla vuoristojen poikki InleLakelle.  Matka oli pitkä 11h ja hikinen, vuoristotiet hurjia – auton moottoria, sekä jarruja jouduttiin välillä jäähdyttämään vesiletkuilla. Tietyömailla näkyi, miten tiet tehdään vielä käsipelillä. Sora lapioidaan koriin, jolla se kannetaan tielle. Kuuma piki valutetaan reikäpohjaisesta astiasta soran päälle. Jyrä toki oli ihan koneversio. Kulkupelejä teillä näkyy härkävankkureista hevoskärryihin, moottoripyöristä autoihin. Liikenne on oikeanpuoleinen, mutta osassa autoja ratti on kuitenkin oikealla puolella…

Inle Laken suosituin nähtävyys on itse järvi. Kalastajat seisovat veneensä perässä, airo kainalossa sillä jalalla meloen. Kävimme markkinoilla, luostarissa ja temppelissä. Kylässä on taloja tolppien nokassa, ja taloissa erilaisia käsityöläisiä, seurasimme mm. sikarien, hopeakorujen, erilaisten kudonnaisten valmistusta. Erikoisuutena kutomassa on myös ns.pitkäkaulaisia naisia Kayan-heimosta. Heidän kaulassaan olevat renkaat ovat pronssista ja hyvin painavia. Yövyimme Nyaungshwen kylässä, jossa oli illalla aina pienet markkinat ruokatoreineen. Kävimme myös testaamassa paikalliset kuumat lähteet, jotka olivat nimensä mukaiset!

Seuraavaksi lensimme potkurikoneella NgapaliBeachille, jossa bungalowimme oli rannan tuntumassa. Jos kaipaa rentoa ja rauhallista rantaelämää-täältä sen löytää! Juuri muuta nähtävää ei tämä paikka tarjoa.

Kolmen päivän relaamisen jälkeen lensimme Yangkoniin, jossa alkoivat päivää kestävät burmalaisen uuden vuoden juhlat.  Thinguan-juhlassa alunperin pestiin buddhapatsaat vedellä. Sittemmin alettiin kaataa vettä ihmistenkin päälle tarkoituksena pestä menneen vuoden synnit pois ja antaa siunaus. Tänä päivänä on homma lähtenyt lapasesta ja juhla on koko kansan riemua vauvasta vaariin. Kastut takuuvarmasti! Katujen ja teitten laidoille rakennetaan lavoja, joihin viritetään vesiletkuja. Ihmiset ajelevat avolavojen lavoilla seisten lavan eteen ja saavat vettä päällensä. Usein autoissa ja lavoilla soi musiikki ja ihmiset tanssivat samalla kun  saavat kasteen! Kaduilla on konsertteja, vesiletkuilla kastellaan yleisöä. Ihmisillä on mukanaan vesipyssyjä ja muita kasteluvälineitä ja katujen varsilla tynnyreitä, joista sai tankattua aseensa. Homma oli varsin hauskaa ja paikallisten mielestä meidän osallistumisemme oli hupaisaa! Kasteluhomma loppui aina auringonlaskuun ja se oli hyväntahtoista toimintaa.

Lensimme takaisin Bangkokiin, josta emme illalla enää päässeet saarille jatkamaan matkaa. Yövyimme Khaosan Roadilla, jossa näimme Songranin  viettoa Thaimaassa, tosin siellä riehuivat känniset nuoret farangit ja touhu oli ihan toisenlaista verrattuna naapurimaahan. Aamulla jatkoimme autolla ja lautalla Koh Koodin saarelle, jossa vietimme loman viimeiset päivät rentoutuen.

Myanmarista jäi kaikkiaan valtavan hyvä kuva, maa on vielä todella aito, eikä turistihässäkkää näy missään. Toki, jos et ole aiemmin Aasiassa reppureissannut, kannattaa aloittaa jostain muusta maasta…

Posted by Hoitola Susan on Freitag, 7. April 2017

 

Opintomatka Balille

Osallistuimme Vesan kanssa Perinteisen Balilaisen hieronnan kurssille Jamu Spa-koulussa, joka sijaitseen Balilla, Nusa Duassa. Kurssi kesti 5 päivää, joka päivä opiskelimme 9-16, niin teoriaa kuin käytäntöäkin. Kurssikavereinamme oli kaksi filippiiniläistä, mutta Japanissa asuvaa naista.

Balilla on vahva hoitoperinne niin hieronnasta kuin yrttilääkinnästäkin. Hieronta on ottanut vaikutteita aikojen saatossa muualta ja on nykyään enemmän spa-hoitotyyppinen.

Hoito aloitetaan jalkakylvyllä, kuorinnalla ja kovettumien raspauksella. Itse hieronta tehdään aromaattisilla öljyillä pitkin sivelyin, mutta myös napakoilla painalluksilla. Hoito päättyy istuma-asennossa tehtävään hartiakäsittelyyn, sekä virkistävään kukkaisvedellä pirskotteluun.

Aamuisin saimme koululta kouluasut: t-paidan ja sarongin-myös Vesa sai totutella hameeseen! Opetustilat ja opettaja olivat erinomaiset! Oli kiva kuulla, miten samalla tavalla täällä toisella puolella maapalloa ajatellaan ja opetetaan wellness-hoidoista. Balilainen hieronta tehdään aina paljasjaloin-nyt ymmärrän, miksi en voi tehdä hoitoja kengät jalassa! 

Teimme runsaasti käytännön harjoituksia ja hoitoja toisillemme. Tekniikoitten oppiminen oli mielestäni aika helppoa, niiden järjestys taas oli vaikeampi muistaa! 

Yhtenä aamuna koulun johtaja vei meidät rannalle joogaamaan klo 6, olihan ihana auringonnousu! Kundaliinijoogaa en ollut aiemmin kokeillutkaan ja se kyllä vakuutti!

Päivisin saimme ruuan koulun keittiöstä, ja ruokailimme koko koulun henkilökunnan ja kaikkien oppilaitten kanssa ihanalla terassilla! Asuime paikallisessa talossa Peterin ja Endah:in vieraina heidän kattoterassillaan olevassa huoneessa. Aamupala tehtiin heidän keittiössään ja kävelymatkaa koululle oli vain 5 minuuttia. Iltaisin koulun jälkeen oli noin 3 tuntia valoista aikaa jonka käytimme tutustumalla lähialueisiin. Bali ei vastannut ennakkokäsitystäni paratiisista, vaikkakin näimme vain Balin eteläosaa. Kaunistakin siellä toki oli!

Viimeisenä koulupäivänä suoritin kirjallisen kokeen, sekä käytännön kokeen, jossa piti tehdä koko hoito katsomatta ohjeita. Olihan se jännittävää! Mutta well done-sanoi opettajamme Rose- läpi meni! Todistukset jaettiin rannalla pienellä piknikillä koko koulun porukan kanssa.

Kurssiviikon jälkeen suuntasimme Gilin saarille relaamaan. Ihanaa kun voi näin yhdistää työn, opiskelun ja loman!

www.jamuspaschool.com

Hemmotteluhoidoista

WELLNESS-HOIDOT

Balilla opiskellessani sain oikean ahaa-elämyksen- opettajamme Rose puhui samoista asioista, joita olin opettanut jo vuosia pitämilläni hemmotteluhoitokursseilla! Oma työpäiväni koostuu pääosin perushieronnoista, mutta niissäkin johtoajatuksena on samantapaiset asiat kuin hemmotteluhoidoissakin.

Asiakas ostaa fiiliksellä, ja palaa takaisin sen fiiliksen takia.

Miten luodaan hemmotteleva ympäristö ja hoito?

1. Valaistus

Ei kirkkaita, suoria valoja, esim. loisteputket saavat mieleeni leikkaussalin. Rentoudu siinä sitten kun kirkas valo häikäisee silmiä... Hieronnassakaan emme tarvi kirkasta valoa!

Kynttilänvalo ja lempeämmät epäsuorat valot tekevät tunnelmasta rentouttavan ja pehmeän. Käytämme siis niitä-

2. Musiikki ja äänimaailma

Taustalla soiva rentouttava musiikki vie mielen matkalle kauas arjesta. Samalla se peittää taustaääniä, esim. puhelimet, toiset ihmiset, autot... Musiikin soidessa on helpompi olla puhumatta mitään, hiljaisuus voi tuntua monista vaivaannuttavalta.

3. Lämpötila

Hoitohuoneessa tulee olla riittävän lämmin, asiakkaan ollessa vähissä vaatteissa tulee vilu herkemmin, hoitaja saa luvan pärjätä lämpimässä... Asiakas peitellään hyvin, lisänä käytän usein sähköpeittoa hoitopöydällä, se lämpiää helposti ja mukavasti. On myös erittäin edullinen hankinta asiakastyytyväisyyteen!

4. Tuoksut

Eteeriset öljyt, tuoksukynttilät, suitsukkeet...miltä sinun hoitohuoneessasi tuoksuu? Liian voimakkaat tuoksut saattavat ärsyttää, sopivan miedot taas rentouttavat ja antavat ylellistä vaikutelmaa!

5. Kankaat

En koskaan käytä hemmotteluhoidoissa, enkä kokohieronnassa, kovaa plinttipaperia. Se kahisee, on kova ja karhea, menee helposti myttyyn asiakkaan kääntyessä. Osta halpoja valkoisia aluslakanoita ja tee viilto kasvoaukon kohdalle, saat ylellisemmän ja helpon suojan hoitopöydälle! Myös peittona käytän pussilakanaa ja sen päällä fleecevilttiä. Kankaista puuvillaiset ovat hyviä lakanoita, kestävät hyvin pesua. Mikrokankaiset ja muut keinokuituiset ovat helposti liukkaita ja sähköisiä.

6. Sisustus

Värit ja materiaalit, sekä yksityiskohdat antavat mielikuvia. Valkoiset seinät "raadon" kuvilla eivät välttämättä tuo parasta rentoutumisen viestiä. Siisteys on tietenkin itsestään selvää. Lempeillä väreillä, harkitulla sisustustyylillä voit erottua joukosta. Mieti toki millaista asiakaskuntaa tavoittelet! Kasvoaukon alle, lattialle, voit laittaa kauniin asetelman kukista, kivistä, simpukoista... Käy myös makuulle omalle hoitopöydällesi ja katso, mitä asiakas näkee selinmakuulla: ilmastointiputkia, hämähäkinverkkoja, kaunista kangasta vai mitä?

7. Muuta

Öljy on hyvä lämmittää esim tuttipullonlämmittimellä tai vesihauteessa-heti ihanampi kokemus iholla! Kaikki tarvikkeet käsillä, ei kolisevia, rapisevia tavaroita.

Hoitojen aikana emme vastaa puhelimeen- se aika on omistettu asiakkaalle!

Kerro hoidon alussa, miten paljon riisutaan vaatteita, miten päin pöydälle mennään ja miten hoito etenee. Näin asiakas tietää, mitä tapahtuu ja pystyy nauttimaan hoidosta täysillä! Hemmotteluhoidoissa ei ole tapana puhua mitään-asiakas saa keskittyä kuuntelemaan kehoaan ja hoitoa. Sano kuitenkin, että on hyvä sanoa, jos joku on vialla: asento, otteitten kovuus/pehmeys tms. Monelle on tärkeä kuulla, että saa olla hiljaa... asiakkaan ei tarvitse "viihdyttää" hoitajaa.

Keskity, hengitä, rauhoitu. Asiakas tuntee kiireesi, vaikka et sitä tarkoittaisi...

Ensimmäistä kertaa hierojalle?

Monesti meiltä kysytään tästä aiheesta, olen kerännyt tähän yleisimpiä kysymyksiä aiheesta- ja niihin vastaukset. Jos joku asia jää askarruttamaan, laitahan lisäkysymyksiä meille!

  1. Millaisen ajan varaan, kun on erimittaisia hierontoja tarjolla? Varattava aika riippuu siitä, miten laajasti kehoasi hierotaan. 30 minuuttia riittää niska-hartia-alueen hierontaan, tunnissa ehtii hieroa puolikroppaa, eli vyötäröstä ylös- tai alaspäin. Kokohieronta vie 1,5-2 tuntia.
  2. Miten varaudun hierontaan? Hyvä olisi ottaa korut pois jo hierontaan tullessa, mukavat vaatteet ovat helpoimmat. Kerro vaivoistasi ja toiveistasi. Varaa sopiva maksuväline mukaan, useimmille käy kortti, mutta joillekin vain käteinen. Ole paikalla hiukan ennen varattua aikaasi, n.10minuuttia aiemmin riittää. Puhelin on hyvä laittaa äänettömälle, pystyt rentoutumaan paremmin.
  3. Miten paljon riisutaan? Hieroja kertoo, paljonko vaatteita otetaan pois. Jos hierotaan jalat, riisutaan pitkät housut pois, jos yläkroppa niin paidat pois. Hieroja avaa ja sulkee rintaliivit, niitä ei tarvi riisua. Urheilutopit on hyvä ottaa pois, että saa hierottua lapojen välin.
  4. Katsooko hieroja arvostellen vartaloani, kilojani tms.? Koulutettu hieroja on lihashuollon ammattilainen, hän keskittyy hoitamaan lihaksiasi, eikä arvostele kehoasi. Olet tervetullut sellaisena kuin olet, me näemme päivittäin useita erilaisia ihmisiä vähissäkin vaatteissa, emme arvostele.
  5. Voiko nainen mennä mieshierojalle tai mies naishierojalle? Tottakai voi! Ks. edellinen vastaus. Joskus pidetään miehiä kovakouraisempina, mutta kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaansa.
  6. Jos hieronta on liian kovaa tai kevyttä, voiko sanoa? Ehdottomasti pitääkin sanoa, emme ole ajatuksenlukijoita, mutta meillä on korvat! Hierojan pitääkin kuunnella ja kysellä sopivasta voimakkuudesta- ja muutta sitä toiveitten mukaan. Niin sanottu makea kipu on monen mielestä parasta.
  7. Onko hieroja vaitiolovelvollinen? On, koulutettu hieroja on terveydenhuollon ammatti-ihminen ja vaitiolovelvollisuus koskee meitä. Voit siis puhua asioistasi luottamuksella, jos on tarve.
  8. Onko hierojalla pakko puhua? Ei missään nimessä. Jos haluat rentoutua hiljentyen, voit mainita siitä. Toki hierojan tulisi aistia tämä asiakkaasta myös. Asiakkaan ei tarvitse ”viihdyttää” hierojaa jutuillaan- eikä toisin päin. Toki mielellämme juttelemme- joillekin se on jo osa hoitoa!
  9. Miten toimin, jos unohdan varatun aikani tai myöhästyn? Peruuta tai vaihda varattu aikasi, heti esteen ilmestyessä, näin voimme antaa ajan jollekin muulle. Jos olet unohtanut aikasi, etkä siihen enää ehdi, veloitamme 25e/h, koska nämä ovat meille yrittäjille palkattomia tunteja. Jos tulet myöhässä, saat hierontaa sen ajan kun varattua aikaasi on jäljellä. Useimmiten seuraava asiakas on heti sinun jälkeesi, eikä aikaa voi venyttää.
  10. Miten hieronnan jälkeen toimitaan? Hoidon jälkeen on hyvä juoda vettä reilusti, sekä antaa kehon levätä. Urheilusuoritukset ja työponnistukset olisi hyvä jättää samalta päivältä. Saunoa saa, jos ei kehossasi ole tulehduksia. Uuden ajan varaaminen tarvittaessa on hyvä muistaa hetimiten. Hierojasi on saattanut antaa sinulle kotiin venyttely- tai muita itsehoito-ohjeita, muistathan tehdä ne.
  11. Milloin ei saa tulla hierontaan? Jos olet sairas (tarttuvat taudit, flunssa jne.), jos olet loukannut itsesi pahasti, on hyvä tarkistaa ettei ole murtumia tms. Syöpää sairastavien on saatava lupa hierontaan hoitavalta lääkäriltä. Tämä kaikki on vain sinun turvallisuutesi takia.
  12. Voiko raskaana olevaa hieroa? Voi, mutta on hyvä mainita raskaudesta, näin tiedetään välttää tiettyjen heijastealueiden käsittelyä. Vatsan kasvaessa myös hieronta-asento muutetaan kylkimakuulle tai istuma-asentoon.

Toivottavasti tästä oli apua! Lisäkysymyksiä voi laittaa susanna@hoitolasusan.com

Tervetuloa hoitojen maailmaan!

Tämä on yritykseni, Hoitola Susan:in blogisivusto.

http://www.hoitolasusan.com löytyy Hoitolan kotisivut, ja hoitola sijaitsee Ylivieskassa!

Blogiin kirjoittelemme asioita hoidoista, itsehoidosta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Olen Susanna koulutettu hieroja, mutta työni ohella opetan erilaisia wellnesshoitoja. Hoitolassa työskentelee vuokratuoleilla noin kymmenen hoitajaa. Kerrohan, mitkä aiheet sinua kiinnostaisivat?