Se tunne kun aamulla heräät bungalowistasi, valo siivilöityy seinien läpi ja kuulet lintujen ääniä ja aaltojen pauhun… Minun toinen kotini Blue Sky Bungalows…
Aamulla käyn yleensä lenkillä rannalla, LongBeachilla sitä riittää! Paluumatkalla kerään roskia sen verran kuin mukaani saan, erityisesti muovia, lasia, sytkäreitä, you name it! Meri tuo nämä nousuveden aikaan, eli eivät välttämättä ole tälle rannalle jätettyjä, mutta jollekin toiselle. Toivottavasti jokainen miettii omaa toimintaansa, minne roskansa nakkelee, kaikkihan me haluamme siistin rannan?
Lenkin päätteeksi pikku jumpat ja aamu-uinti! Sitten aamupalalle milloin minnekin, usein rantaravintolaan, joissa maisema hurmaa, eikä hinnat päätä huimaa. Suosikkejani ovat banana pancace, hawaian omelette tai mysliä hedelmillä ja jugurtilla, sekä hedelmäsmoothie. Täällähän hedelmät ovat ihan mahtavia: mehukkaita ja makeita. Thaimaalainen ruoka on myös muuten aivan huippuherkullista!
Lek lupasi pitää meille kokkikoulua, Jonin ja minun seuraan liittyi myös ranskalainen kokki Youri. Valmistimme kana satay-vartaita ja kevätrullia, kaiken ihan alkutekijöistään alkaen. Rantabaarin katoksen alla oli hieno kokkailla ja Lek oli loistava opettaja! Kurssin päätteeksi nautimme aikaansaannoksistamme ja tarjosimme niitä muullekin porukalle, jotka töitten jälkeen Jum-baariin saapuivat iltaa istumaan.
Toiselle päivälle varasimme veneen omalle sakillemme, meitä oli yhteensä noin 10. Suuntasimme snorklaamaan ja saarireissulle koko päiväksi. Snorklatessa ei mitään ihmeellistä näkynyt. Koh Mukin Smarakad Cave oli ennestään tuttu, mutta sinne on aina hieno mennä, varsinkin nyt, kun siellä ei ollut muita. Tuonne siis uidaan n.80m pitkän luolan läpi ja perillä odottaa pieni, vuoren ympäröimä hieno hiekkaranta. Koh Kradanilla nautimme eväät ja uimme sydämen kyllyydestä. Hieno päivä merellä!
Ihan ilman työhommia en lomalla ollut, hoidin thaiystäviäni hieroen, sekä paria länsimaalaista. Onhan tuo työkin erilaista kun olosuhteet ovat erilaiset, eikä aikataulupaineita ole. Kouluttamaankin ajauduin, ja sekin oli hauskaa.
Olemme käyneet Lantalla yli 10 vuoden ajan ja aina se tarjoaa jotain uutta! Saimme Lekin ystävän kautta vinkin makean veden altaasta saarella ja lähdimme etsimään sitä. Löysimme altaan, mutta totesimme, ettei se ole etsimämme. Toki etsintäreissulla törmäsimme vanhaan ystävään Nokiin, joten ei mennyt hukkaan tämäkään ajelu. Lek kysyi tarkemmat ohjeet ja seuraavana päivänä lähdimme etsimään uudelleen. Vihdoin löysimme perille! Hieno luonnon allas, jonne tuli kahdesta pienestä putouksesta vettä vuorilta. Vesi oli virkistävää ja yllätykseksemme siellä uiskenteli tohtorikaloja, jotka syövät kuollutta ihokudosta. Lek jututti vanhaa pariskuntaa, jotka asuvat siinä lähellä. Ideoi, että jos he ottaisivat pientä maksua parkkipaikkaa vastaan ja neuvoisivat ihmisiä altaalle, hekin hyötyisivät siitä. Lupasimme maalata opastekyltit. Jonin kanssa saimme keksiä nimen altaalle ja siitä tuli Secret Pool. Veimme kyltit perille ja kun viimeisenä Lantan päivänä kävimme paikalla, ne oli pystytetty ja pappa oli ihan liekeissä kun hän teki meille parkkitilaa 5lle moottoripyörälle. Ja oli ihanaa kun voimme hiukan auttaa vanhuksia!
Olimme Lantalla 2 viikkoa ennen lähtemistämme Ayutthayaan 1.12. Monet paikat olivat edelleen kiinni, joitain aukesi tai oli aukeamassa. Toivon, että maaiman tautitilanne hellittää ja matkailu elpyy täällä. Kovin moni oli kärsinyt kovasti tästä, mutta he elävät hetkessä ja jaksavat toivoa parempaa huomista. Tämä yhteisöllisyys ja toisten hyväksyntä semmoisenaan, arvostus, leikkimielisyys ja kepeä hauskuus täyttivät sydämeni taas pitkäksi aikaa. Nämä ystävät ja tutut, ilmapiiri ja kaikki… Sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon saan matkoiltani mukaani… We will be back! #uudetlennotmaaliskuulleostettu