Hoitola Susan:blogi

Asuntovaunun varustelu agilityhommiin

Yhden kesän kokemuksella vaunun varustelu on kehittynyt seuraavanlaiseksi.

Koirille löytyy vaunusta: ruokakupit ja vesikuppi, tassupyyhe, koira-aitaus (kompostiverkoista, säilytetään sängyn alla), näyttelyhäkki tarvittaessa (omista koiristani 2 ei tuu toimeen keskenään). Jääkaapissa kulkee minun ruokieni lisäksi koirille jauhelihat ja treeninamit.

Itselle tärkeitä juttuja ovat: hyvä sänky, treenivaatteet, suihkumahdollisuus (ladattava retkisuihku osoitteutui toimivammaksi kuin auringossa lämpiävä musta pussisuihku),  vessa. Kesäkuumalla laitan kattoikkunaan powerbankilla tuulettimen, tarvittaessa ladattava tuuletin ja ilmanviilenninkin auttavat.

Vaunun varustelu:

juomalasit, lautaset (syvät ja matalat), kahvikupit, lusikat, veitset, haarukat, terävä veitsi, sakset, juustohöylä, korkinavaaja, säilyketölkin avaaja, viinipullon avaaja, kauha, paistolasta, pari kattilaa, paistinpannu,  kahvisuodatin, kahvipannu teräs, leikkuulauta, (viinilasit ja siiderilasit, ei oo käytetty), kertakäyttöastioita varalta, termari, pannunalusta, tiskivati, tiskiaine ja -harja. Vesikanisteri juomavettä.

Talouspaperia, vessapaperia, roskapusseja, kakkapusseja, suola, kahvia, hyvin säilyviä ruokia varalta. Powerbank, kinesioteippejä, linimenttiä, hyttysmyrkkyä, siivoussuihke, harja ja kihveli, siivousrättejä, hammasharja- ja tahna, suihkusaippua, shampoo, hoitoaine, taitettava sanko, ladattava mökkisuihku, suihkuverho.

Koira-aitaus, sähköskuutti, pieni matto portaan eteen, porras, iso matto ulos, tuolit ja taitettava pöytä, (pussimarkiisia ja grilliä ei juuri käytetty) Harmaavesisäiliö.

Ruokina osoittautunut reissussa loistaviksi: pussipuuro, rahka, keitetyt kananmunat aamulla kahvin kanssa. Kuumennusta vaille valmiit keitot joko pussimuodossa tai esim.Feelian valmiit keitot. Kahviin keitän veden teräspannulla ja kaadan suodattimen läpi sen suoraan termariin. Yleensä yksi ruoka syödään ”ulkona” aikatauluista riippuen.

Parkkiin ajamme useimmiten puskaparkkiin, näistä löytyy googlemapsista ihan sovellus Puskaparkit, tai Park4night, joskus harvoin käytämme Matkaparkkia tai leirintäaluetta huoltokäynneillä. Autossa on n.25litran oma vesisäiliö pesuvettä, juomavesikanisteri meillä on 10litrainen, mukana usein myös 5litran iso pullo varalta autossa. Näitä voi täyttää aina kun olemme ihmisten ilmoilla (huoltsikat, jopa kauppojen eteisaulasta löytyy hana).

Miksi puskaparkki? En tykkää leirintäalueitten ihmispaljoudesta, aikatauluista enkä maksuista. Puskassa olet vapaa, voit löytää upeita paikkoja, on tilaa ja omaa rauhaa! Siksi varustan vankkurini itsenäiseen asumiseen, ettei tarvita palveluita!

Hei kaikki, olen Susanna ja olen karavaanari…

Joka kevät jostain syystä olen ajellut matkailuvaunuliikkeiden pihojen läpi ja aina muistuttanut itseäni, että minähän en ole karavaanari. Kokemuksia on sekä vaunusta, että autosta. Mieleen on jäänyt ahtaus, märkiä kamoja joka puolella, vaikea saada kuivaksi. Leirintäalueella naapurit liian lähellä.

Keväällä 2021, ehkä osin koronatilanteen vaikutuksesta (agilityleirireissujen majoitus/ruokailuhaasteet) ja osin Karavaanituning-kuvien takia päätin ostaa oman vaunun. Vanhan tietenkin, tuunattavaksi. En ollut varma haluanko edes vetää sitä perässäni (välimatkoihin menee enemmän aikaa).

Pikaisen katselmuksen jälkeen vaihtoehtoina oli samassa liikkeessä myynnissä ollut Hobby ja Solikka. Hobby oli jo alustavasti varattu ja myyjä kannusti katsomaan -91 Soliferia 460, joka oli ikäisekseen loistokunnossa. Pienen hintaneuvottelun jälkeen teimme kaupat ja vaunu lähti huoltotarkastukseen, saisin sen perjantaina. Vedin vaunun kotipihalle ja aloin tutustumaan hankintaani. Vaunu oli todella siisti ja hyväkuntoinen, tuunaus tuntui aika raaálta liikulta, mutta tuumasta toimeen ja kaikki helposti irrotettava irti.

Maalasin sisältä, dc-fixillä päällystin osan kaapeista ja seinistä, penkit saivat tuubiresorin, lattialle käytävämatto. Tyylinä Boho ja vaunusta tulikin aivan ihana gipsyvankkuri! Äitienpäivälahjaksi sain portapotan. Päältä vain pesin ja vahasin. Paljonhan tuohon tarvi ostaa astioita ja muuta kampetta, mitä arvelin tarvitsevani. Eka reissu tehtiin Himangalle leirintäalueelle, jossa emme saaneet sähköjä toimimaan ja lämmitys oli kaasulla liian isolla; ohjekirja kotona…

Kotipihalla treenattiin sitten sähköjen käyttöä ja kaasuhommia uudelleen, kirjan kanssa. Sänkyyn ostin ihan oikeat patjat palapelin sijaan ja kunnon petarin; parisänky saa siis olla aina paikallaan. Pöytäryhmän pöydän tilalle tein pienemmän pöydän, että on helpompi liikkua. Sähköhommiin lisättiin invertteri ja syksyllä aurinkopaneli. Vaihdoin joitan lamppuja ledeiksi, osa lampuista toimii verkkovirralla, osa jopa pattereilla, koska olen usein puskaparkissa.

Joulukuun 1.päivänä siirryimme KohLantalta lentäen (Krabi-Don Muang, Bangkok ) ja taksilla Ayutthayaan. Kaupunki on Thaimaan entinen pääkaupunki ja se sijaitsee saarella, jota ympäröi kolme jokea.

Suurimmat nähtävyydet täällä ovat vanhat temppelialueitten rauniot, kivestä tehtyinä ne ovat kestäneet aikaa, ja ovat osittain luonnon kasvien valtaamia, osin parempikuntoisia. Täällä pääsee hiukan AnghorWat-tyyppiseen tunnelmaan.  Näitä alueita kiertäessä kuluu mainiosti pari päivää. Muutama museokin mahtui ohjelmaamme, sekä japanilanen kylä.  Merkittävimmät nähtävyydet, joissa kävimme olivat Wat Rachaburana, Wat Mahatat ja Wat Chai Watthanaram.

Ayutthaya on hauska ja viehättävä paikka viettää muutama päivä ennen paluuta Bangkokiin ja kotilennolle. Täällä myös tuktukit ovat hauskoja sammakkokeulaisia mopotakseja. Markkinoilla oli mukava katsella tarjontaa ja nauttia herkuista. Eräs must do- herkku oli durian-jäätelö ontuvalta vanhalta papalta ostettuna. Hän kiertää katuja myyden jäätelöitään. Paikalliset eivät kovin yleisesti puhu englantia, mutta elekielellä pärjää usein.

Poikkeukselliseti valitsimme majoitukseksi uima-altaallisen paikan, jotta kaupunkikävelyn päätteeksi pääsi myös pulahtamaan veteen. Viehättävät bungalowit olivat myös kauniita Baan Luang Harn:issa, jossa koko majoituspaikan ympäristö oli kaunis. Tällainen ylellisyyshakuisuus on meidän reissuillamme harvinaista herkkua! Oikeasti nautimme vaatimattomista majoistamme!

Bangkokiin suuntasimme sitten viimeiseksi yöksi ennen kotiinpaluuta. Hyvä oli olla reissussa ja kyllä kannatti lähteä, vaikka k-tauti aiheutti päänvaivaa paperitöineen. We´ will be back!

Se tunne kun aamulla heräät bungalowistasi, valo siivilöityy seinien läpi ja kuulet lintujen ääniä ja aaltojen pauhun… Minun toinen kotini Blue Sky Bungalows…

Aamulla käyn yleensä lenkillä rannalla, LongBeachilla sitä riittää! Paluumatkalla kerään roskia sen verran kuin mukaani saan, erityisesti muovia, lasia, sytkäreitä, you name it! Meri tuo nämä nousuveden aikaan, eli eivät välttämättä ole tälle rannalle jätettyjä, mutta jollekin toiselle. Toivottavasti jokainen miettii omaa toimintaansa, minne roskansa nakkelee, kaikkihan me haluamme siistin rannan?

Lenkin päätteeksi pikku jumpat ja aamu-uinti! Sitten aamupalalle milloin minnekin, usein rantaravintolaan, joissa maisema hurmaa, eikä hinnat päätä huimaa. Suosikkejani ovat banana pancace, hawaian omelette tai mysliä hedelmillä ja jugurtilla, sekä hedelmäsmoothie. Täällähän hedelmät ovat ihan mahtavia: mehukkaita ja makeita. Thaimaalainen ruoka on myös muuten aivan huippuherkullista!

Lek lupasi pitää meille kokkikoulua, Jonin ja minun seuraan liittyi myös ranskalainen kokki Youri. Valmistimme kana satay-vartaita ja kevätrullia, kaiken ihan alkutekijöistään alkaen. Rantabaarin katoksen alla oli hieno kokkailla ja Lek oli loistava opettaja! Kurssin päätteeksi nautimme aikaansaannoksistamme ja tarjosimme niitä muullekin porukalle, jotka töitten jälkeen Jum-baariin saapuivat iltaa istumaan.

Toiselle päivälle varasimme veneen omalle sakillemme, meitä oli yhteensä noin 10. Suuntasimme snorklaamaan ja saarireissulle koko päiväksi. Snorklatessa ei mitään ihmeellistä näkynyt. Koh Mukin Smarakad Cave oli ennestään tuttu, mutta sinne on aina hieno mennä, varsinkin nyt, kun siellä ei ollut muita. Tuonne siis uidaan n.80m pitkän luolan läpi ja perillä odottaa pieni, vuoren ympäröimä hieno hiekkaranta. Koh Kradanilla nautimme eväät ja uimme sydämen kyllyydestä. Hieno päivä merellä!

Ihan ilman työhommia en lomalla ollut, hoidin thaiystäviäni hieroen, sekä paria länsimaalaista. Onhan tuo työkin erilaista kun olosuhteet ovat erilaiset, eikä aikataulupaineita ole. Kouluttamaankin ajauduin, ja sekin oli hauskaa.

Olemme käyneet Lantalla yli 10 vuoden ajan ja aina se tarjoaa jotain uutta! Saimme Lekin ystävän kautta vinkin makean veden altaasta saarella ja lähdimme etsimään sitä. Löysimme altaan, mutta totesimme, ettei se ole etsimämme. Toki etsintäreissulla törmäsimme vanhaan ystävään Nokiin, joten ei mennyt hukkaan tämäkään ajelu. Lek kysyi tarkemmat ohjeet ja seuraavana päivänä lähdimme etsimään uudelleen. Vihdoin löysimme perille! Hieno luonnon allas, jonne tuli kahdesta pienestä putouksesta vettä vuorilta. Vesi oli virkistävää ja yllätykseksemme siellä uiskenteli tohtorikaloja, jotka syövät kuollutta ihokudosta. Lek jututti vanhaa pariskuntaa, jotka asuvat siinä lähellä. Ideoi, että jos he ottaisivat pientä maksua parkkipaikkaa vastaan ja neuvoisivat ihmisiä altaalle, hekin hyötyisivät siitä. Lupasimme maalata opastekyltit. Jonin kanssa saimme keksiä nimen altaalle ja siitä tuli Secret Pool. Veimme kyltit perille ja kun viimeisenä Lantan päivänä kävimme paikalla, ne oli pystytetty ja pappa oli ihan liekeissä kun hän teki meille parkkitilaa 5lle moottoripyörälle. Ja oli ihanaa kun voimme hiukan auttaa vanhuksia!

Olimme Lantalla 2 viikkoa ennen lähtemistämme Ayutthayaan 1.12. Monet paikat olivat edelleen kiinni, joitain aukesi tai oli aukeamassa. Toivon, että maaiman tautitilanne hellittää ja matkailu elpyy täällä. Kovin moni oli kärsinyt kovasti tästä, mutta he elävät hetkessä ja jaksavat toivoa parempaa huomista. Tämä yhteisöllisyys ja toisten hyväksyntä semmoisenaan, arvostus, leikkimielisyys ja kepeä hauskuus täyttivät sydämeni taas pitkäksi aikaa. Nämä ystävät ja tutut, ilmapiiri ja kaikki… Sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon saan matkoiltani mukaani… We will be back! #uudetlennotmaaliskuulleostettu

 

 

Lomamme pääkohde oli KohLantan saari, jossa meillä on monia ystäviä vuosien takaa. Tunteet olivat aika myllerryksessä kun saavuimme perille. Moni paikka oli suljettu, osa ränsistynyt lockdownin takia ja hiljainen saari vaikutti vieläkin hiljaisemmalta. Iloiset tervetuloa takaisin-toivotukset paikallisten  iloisten silmien saattelemana saivat sydämessä lämpimän läikähdyksen aikaan. Me tuomme toivoa tänne. Ystävien tapaaminen pitkästä aikaa oli liikuttavan ihanaa, halaukset tiukkoja, meitä oltiin kaivattu ja me olimme kaivanneet heitä. Tuntui kuin aikaa olisi kulunut paljon viime tapaamisesta ja toisaalta – kuin ei yhtään. Ysävämme mökit eivät olleet vielä virallisesti auki, mutta voimme majoittua sinne. Ranta oli autio, verkot peittivät useita ravintoloita ja hotelleja. Mikään yritys rannalla ei ollut auki. Ruokaa saimme päätien varrelta auki olevasta ravintolasta. Kuulumisia vaihdettiin ja pääsimme kärryille miten täällä asiat ovat menneet. Toivonkipinä oli syttynyt maan avaamisen johdosta, vaikkei turisteja juuri tänne ollut vielä tullut.

Moottoripyörät saimme alle seuraavana päivänä ja pääsimme ajelemaan ympäri saarta. Mikään ei ollut muuttunut ja toisaalta, kaikki oli toisin. Suljettuja liikkeitä, maskit naamalla, monet palvelut hakusalla. Toiveissa oli tavata kaikkia ystäväviämme, jotka asuvat täällä nyt. Vanhassa kaupungissa en nähnyt Suneeta, enkä hänen ravintolaansa, murehdin, mitä oli tapahtunut. Neng kertoi asuvansa temppelissä, koska hänellä ei ollut kotia enää. Sovimme treffit sinne ja että kävisimme vesiputouksella joku päivä.  Sää oli kostea ja lämmin, joka päivä satoi ainakin kerran, noin 30-60min kerrallaan ja kylätie oli yhtä savivelliä.

Vesiputouksille lähdimme Nengin kanssa ja reitti oli melkoisen märkä. Välillä kuljimme ylhäällä kiipeillen, sitten jatkoimme jokea pitkin. Vesiputouksella olimme käyneet ennenkin, mutta näin paljoa vettä emme ole siinä ennen nähneet.

Suunnitelmissani oli tehdä auttamistyötä tuolla ollessani, mutta LantaAnimalWelfare oli suljettu ja Trashhero-kampanjoita roskien keräämiseksi rannoilta ei tautiuhan takia pidetty.  No, haravoimme BlueSkyssa ainakin lehtiä pihalla…

Perjantaina oli tulossa LoyKrathong-juhla, johon Lek lupasi opettaa meitä tekemään lyhtyjä. Aamusta aloitimme banaanipuun sahaamisella ja kiekkojen päällystämisellä kiillotetuilla banaaninlehdillä. Niistä myös askarreltiin terälehtiä lyhtyyn. Sitten aseteltiin kukat ja lopulta koko komeus jääkaappiin odottamaan iltaa. Teimme yhteensä 14 lyhtyä, koska muut olivat töissä. Illalla sitten kokoonnuimme katoksen alle syömään ja vähän juomaankin. Sade lykkäsi lyhtyjen viennin lähes yöhön, mutta viimein saimme laittaa niihin suitsukkeet ja kynttilät ja suuntasimme joelle. Sytytimme lyhdyt ja pienen rukouksen jälkeen ne laitettiin veteen. Harmi, että tuuli sammutti tulet pian. Mutta täysikuu oli hieno ja tunnelma myös.

Kun K-tauti iski maailmaan ja Suomi sulki rajansa oli lomaamme aikaa reilu 2 viikkoa maaliskuussa 20. Lennot oli pakko perua ja odotella mitä tuleman pitää. Heinäkuussa ostin uudet lennot tarjouksesta marraskuulle 20…ne piti siirtää maaliskuulle 21 ja vielä marraskuulle 21. Jännittäen odottelimme päästäänkö reissuun viimeinkin…

Vaadittavat asiakirjat tuli selvittää ja yritin hakea COE-viisumia, hakemukset tulivat bumerangina takaisin, odota viikko ja hae ThailandPassia. Tämän dokumentit pitikin olla pdf.n sijasta jpg.nä, eikun muutoshommiin. Laitoin hakemukset kolmelle ihmiselle yhtäkyytiä: Lennon numero ja pvm, 1.rokotuksesta todistus Omakannasta (englanniksi käännettynä), todistus 2.rokotteesta ja QR-koodi koronapassista. Matkavakuutuksesta todistus (että kattaa myös Covid19 hoidon 50 000euroon asti). Alternative Quarntine-hotellista varauskuitti, joka sisältää 1 yön karanteenin, testit ja kyydin kentältä hotelliin. Passista valokuva. Minulle ja miehelle tuli gmailiin kuittaus, että hakemus on sisällä, pojan  hotmailiin ei tullut mitään. Luin FB-ryhmästä, ettei tämä systeemi hyväksy hotmailia, joten laitoin uuden hakemuksen pojalle gmai.osoitteella. Thailandpassit tulivat n.7päivää hakemisen jälkeen sähköpostiimme. Lähtö oli siis 15.11.

Yksi mutka matkassa oli sitten RT-PCR-testitulos ennen lentoon lähtöä, paperinsena. Lähtö oli siis maanantai-iltana, testi tuli ottaa 72h tai vähemmän ennen lähtöä, elikkäs perjantai-iltana-sunnuntaina. Täällä periferiassa ei ole testipaikkaa moiselle viikonloppuna auki (terveyskeskukset eivät testaa hupimatkaajia). Selvittelyn jälkeen ajelimme isänpäivän aamuna nenänkaivuuseen Ouluun Terveystalolle, lystille tuli hintaa 159e hlö. Tulokset luvattiin maanantaiaamulle, jolloin piti heittää koirat hoitolaan ja kiirehtiä junalle. Tulokset tulivat just ennen lähtöä ja ehdin ne tulostaa paperille ja juosta autoon…Negatiivisen porukan kanssa hyppäsimme junaan kohti Helsinki-Vantaata.

Lentokentällä oli melkein kaikki kiinni ja saimme kahvit R-kioskilta kun vanhempi poikamme tuli meitä moikkaamaan kentälle. Lähtöselvitys oli aika sujuva kun kaikki dokumenttimme olivat paperisena. Lentokone Bangokiin oli melkoisen täynnä ja maskia tuli pitää koko matkan ajan. Laskeutumisen jälkeen kentällä laitettiin  väki istumaan tuoleille käytävälle ja henkilökunta tarkisti kaikkien paperit. Sujuvasti passintarkistuksesta aulaan, jossa jaettiin matkustajat karanteenihotellien takseihin. Taksikuski esitteli ylpeänä rokotustodistustaan ja kyseli, minkämerkkiset meillä oli. Hotellin aulassa n.klo9 sisäänkirjautumisen jälkeen pääsimme taas testiin. Avaruuspukuinen hoitaja otti näytteet nenästä ja nielusta. Sitten vaan huoneeseen odottamaan testituloksia. Ruuat tuotiin oven taakse, huoneesta ei saanut poistua. Ajan sai käytettyä kivasti käymällä suihkussa ja nukkumalla, sekä netissä surffaamalla. Ilta 18-aikaan soi huoneen puhelin ja kuulimme, että tulokset olivat negatiiviset ja saamme poistua huoneesta. Ehdimme pikkuisen pyörähtää kylillä ja kävin hieronnassakin. Aamulla jatkoimme matkaa takaisin lentokentälle ja lensimme Krabille, ja sieltä autokyydissä vielä KohLantan saarelle. Tästä seuraavassa blogissa…

SRI LANKAN LUONTO JA YSTÄVÄLLISET IHMISET

Pako marraskuun masentavuutta oli taas paikallaan. Tällä kertaa taas uusiin kohteisiin. Lensimme Helsingistä Qatarin ylellisin siivin Dohan kautta Colomboon. Sri Lankassa ensimmäinen etappimme oli rauhallinen rantakohde Bentota, jossa olimme 2 yötä. Majapaikan ravintolan ja rannan välissä kulki junanrata, palmuissa kirmaili oravia, radalla jotain saukon tapaisia otuksia. lehmiä myös laidunnettiin tuossa välialueella. Ranta oli hyvä, aallot ja virtaukset yllättävänkin voimakkaita. Eka päivä chillailtiin ja pääsin myös ayurvedahierontaan. Toka päivänä kävimme venesafarilla joella katselemassa luontoa ja eläimiä ja ayurveda-yrttilääkefarmilla, missä saimme opiskelijoilta hieronnat. Illalla käväistiin myös kilpikonnapaikassa, jossa on kilpikonnan poikasia, mutta myös vammautuneita konnia. Olot eivät olleet kaksiset sellä.

Seuraavaksi matkasimme junalla Mirissaan, jossa pääintressinä oli seuraavan aamun valasbongaus. Näimme sinivalasparin, joka oli vaikuttava ilmestys. Myös parittelevat konnat meressä osuivat reitillemme. Mirissan ranta oli ihan ok. Jatkoimme matkaa kolmenna eri bussilla Kataragamaan. Hauska pieni paikka, jossa olimme ainoat länsimaalaiset. Yalan luonnonpuisto oli kohteemme täällä ja sinne oli aikainen lähtö aamulla jeepin kyydissä. Ällistyttävä luontokokemus, onnistuimme näkemään mm. leopardin, sekä puiston ainoan valkoisen apinan. Lisäksi tietenkin monenmoisia muita eläimiä riikinkukosta peuroihin ja krokotiiliin.  Torilla saimme maistaa kiviomenaa, joka oli ihan syötävä, mutta sai jäädä yhteen kertaan…

Linja-autolla jatkoimme kahdeksi yöksi vuoristoiseen Ellaan, jonka kylä on erittäin viehättävä ja palveluita löytyy. Aamulla kiipesimme Little Adam´s Peakille, ja luolatemppelille, sekä kävimme katsomassa vesiputousta ja 9 arch Bridgeä, joka on mahtava rautatiesilta. Maisemat olivat huikaisevan kauniit!

Ellasta matkamme jatkui junalla Kandyyn, tätä reittiä kuvataan maailman kauneimmaksi junareitiksi, eikä suotta! Junan vauhtihan ei päätä huimaa ja saat nauttia ohi vilistävistä vuorista, vesiputouksista ja teeplantaaseista, Ruokaakin tulee junaan tarjolle lähes joka asemalta kun myyjiä kiipeää kyytiin. Kandysta kävimme katsomassa Pinnewalan norsujen orpokodin asukkaita, jotka olivat uimassa läheisellä joella. Osa norsuista oli jostain syystä kytkettyinä kalliossa oleviin renkaisiin ja mahouttien keppien päässä olevat piikit näyttivät pahoilta… Toivottavasti eläinten olot ovat kuitenkin hyvät tuolla.

Taksilla jatkoimme Dambullaan ja kävimme  kauniissa luolatemppelissä. Kiipeilyn jälkeen maistui hedelmäpirtelö, joka kiinnosti myös paikan apinoita, niin paljon, että nappasivat juomani mennessään…Sigiryassa ollessamme satoi, eikä 30$ pääsymaksukaan houkutellut sinne kiipeämään, joten näpättiin kuvat ja jatkoimme matkaa Anurahdapuraan. Ehdimme illalla siellä vielä Mihintaleen, jonne jällleen oli kiipeäminen, ylhäällä oleva temppelialue oli ihan hieno..

Seuraavan päivän kohteena oli Sacred City, joka Anghor Watin nähneille ei tehnyt juurikaan vaikutusta…Mutta selvästikin vettä oli täälläkin osattu hallita ja  se on aina ollut korkeakulttuurin perusta. Stuba-kiintiö alkoi olla täynnä. Jatkoimme matkaa Kalpityaan tuktukilla. Majapaikkamme oli hiukan huonosti löydettävissä ja sinne johtava tie tulvan vallassa. Perille päästyämme suurin pettymys oli ranta, tai sen puute…Bungalowimme oli toki rannan läheisyydessä, mutta sinne ei aidan takia voinut mennä ja isännän mukaan se oli ”troubled”.  Sen sijaan voisimme kävellä 5min laguunin rantaan, joka osoittautui pieneksi hiekkapläntiksi (n.2*5m täynnä veneitä) ja vesikin oli sameaa. Kuulimme, että paremmalle rannalle kävelisi 15min, otimme kuitenkin tuktukin ja ratkaisu oli oikea. Hankalan (ja pitkän) matkan päässä löytyi merenranta, kaunis ja kirkasvetinen, keskellä ei mitään, eikä yhtään mitään palveluita missään…Kokonaisuutena täällä ei muutenkaan ollut mitään, jos ei villiaaseja lasketa.

Siirryimme linja-autolla Negomboon, joka on toki turistipaikka, mutta marraskuussa meitä oli vain kourallinen. Ranta ihan kelvollinen, ja palvelut löytyivät helposti. Plussaa myös lentokentän läheisyydestä, koska meillä oli aamulento Malediiveille kahden yön jälkeen.

MALEDIIVIT-PARATIISI MAAN PÄÄLLÄ?

Laskeuduimme Malen lentokentälle perjantaina, joka on paikallisten vapaapäivä, eikä mikään julkinen lauttaliikenne kulje minnekään…Onneksi Malen kentää sijaitsee maayhteydessä Hulhumaleen, jonne pääsimme kätevästi shuttlebussilla. Paikallinen (muslimi)väestö vietti vapaataan rannoilla ja meressä, turisteille oli eristetty ranta, jossa sai olla uikkarisillaan. Saaren keskiosa on rakennettu melko täyteen kerrostaloja, mutta näyttää viihtyisältä.

Päästäksemme Guraidhoon saarelle, piti matkata lautalla Maleen, sen läpi Villingilin lauttaterminaaliin taksilla, josta julkisella lautalla Guraidhoolle 2,5h. Majoituspaikan isäntä olikin meitä vastassa kärryn kanssa ja hämmästeli matkatavaroitten vähyyttä. Saari on pieni, asukkaita n.1000, keskusta siis täyteen rakennettu. Biginiranta oli erillisellä pikkusaarella. Aamulla lähdimme snorklaamaan mantoja, joita ei sitten näkynytkään, ja oli tyytyminen normifisuihin. Meri on täällä epätodellisen kaunis.

Kahden yön jälkeen siirryimme Gulhille, mutta lautta ei kulkenu, oli otettava 40$ pikavenekyyti. Gulhin saari oli pieni ja kaunis, biginiranta erittäin hieno. Lautalla pääsimme taas takaisin Malen saarelle, mutta siellä kaupungissa ei jaksanut aikaa kuluttaa ennen lentoa kotiin. Siirryimme siis Hulhumaleen, josta on myös kätevä päästä kentälle.  Malediiveille on omatoimimatkailu ollut sallíttua vasta 2009 ja matkailu on vielä lapsenkengissä. Paikalliset eivät ole niin avoimia kuin SriLankalla, mutta kaikki sujuu ja englannilla pärjää hyvin. Malediivit on muslimimaa, ota tämä huomioon pukeutumisessa, myöskään alkoholia ei saa. Hotelliresorttisaaret ovat sitten asia erikseen. Ilmaston lämpenemisen takia saaret ovat vaarassa vajota mereen 30v päästä, kannattaa käydä kun vielä voi.

Kaikkiaan hyvä reissu ja mieleenpainuva.

Mitä maksoi?

Lennot 630e hlö (Helsinki-Colombo-Male-Helsinki)

SriLankassa paikallisjunat ja bussit n.1-2e hlö, taksi 40$ pv. Yöpyminen 15e yö, ruoka 7,5e/pv/hlö, hieronta 10-20e tunti

Malediiveilla julkiset lautat 2-3e, yöpyminen 40e yö, ruoka 10e/hlö/pv