Hurmaava Burma!

Kevään 2017 reppureissumme kohteeksi valikoitui hurmaava Burma eli Myamar. Maassa kannattaa vierailla nyt, ennenkuin massaturismi sinne ennättää!

Lensimme Helsingistä Bangkokiin, josta seuraavana päivänä oli lento Mandalayhin. Motellimme sijaitsi melkoisen syrjäisellä alueella, jossa ei länsimaalaisia näkynyt juurikaan. Olimme paikallisten silmissä nähtävyys ja meitä tuijotettiin, kuvattiin, saimme hymyjä ja kädenhuiskutuksia ihmisiltä. Avolava-auton kyydissä pääsimme Mandalay Hillin nähtävyyksiä katselemaan.  Siellä oli mm. maailman suurin kirja Kuthodaw Payassa, sivuja on 729 kpl kaikki kiveen hakattuja ja jokaisella on oma katos.

Seuraavana aamuna starttasimme saman kuskin kyydillä katselemaan vanhoja kaupunkeja. Kävimme Amapurasssa U-Bein-bridgella, joka on maailman pisin tiikkisilta. Näimme Maha Ganayon Kyaungim luostarin nuorten munkkien tulon ruokailemaan pitkissä jonoissa. Inwaan menimme joen yli veneellä, matkan jatkuessa kiertoajelulla hevoskärryillä. Kävimme tiikistä tehdyssä luostarissa ja näimme kuninkaallisen palatsin rauniot. Inwassa oli paljon kuumempi kuin muualla. Illalla kävelimme markkinoille ja paikallisia, jopa poliisia huoletti, että minne olimme menossa ja olimmeko eksyneet…

Seuraava kohteemme oli Bagan, jonne olisimme halunneet jokilaivalla Irrawaddyjokea pitkin, mutta kuivan kauden lopulla ei joessa ole enää riittävästi vettä. Linja-autolla matkalla vierähti n.9h. Bagan on mielettömän upea! Vuokrasimme sähköskootterin ja ajelimme katselemassa temppeleitä, mutta myös syrjäisemmillä hiekkateillä sijaitsevia pieniä pagodia. Näkymät rakennusten yläosista olivat ällistyttävät! Silmänkantamattomiin näkyy temppeleitä ja pagodia, minne vain katsotkin! Baganissa sain myös kaksi perinteistä burmalaista hierontaa, jotka kumpikin oli ihan erilaisia!

Baganista siirryimme minivanilla vuoristojen poikki InleLakelle.  Matka oli pitkä 11h ja hikinen, vuoristotiet hurjia – auton moottoria, sekä jarruja jouduttiin välillä jäähdyttämään vesiletkuilla. Tietyömailla näkyi, miten tiet tehdään vielä käsipelillä. Sora lapioidaan koriin, jolla se kannetaan tielle. Kuuma piki valutetaan reikäpohjaisesta astiasta soran päälle. Jyrä toki oli ihan koneversio. Kulkupelejä teillä näkyy härkävankkureista hevoskärryihin, moottoripyöristä autoihin. Liikenne on oikeanpuoleinen, mutta osassa autoja ratti on kuitenkin oikealla puolella…

Inle Laken suosituin nähtävyys on itse järvi. Kalastajat seisovat veneensä perässä, airo kainalossa sillä jalalla meloen. Kävimme markkinoilla, luostarissa ja temppelissä. Kylässä on taloja tolppien nokassa, ja taloissa erilaisia käsityöläisiä, seurasimme mm. sikarien, hopeakorujen, erilaisten kudonnaisten valmistusta. Erikoisuutena kutomassa on myös ns.pitkäkaulaisia naisia Kayan-heimosta. Heidän kaulassaan olevat renkaat ovat pronssista ja hyvin painavia. Yövyimme Nyaungshwen kylässä, jossa oli illalla aina pienet markkinat ruokatoreineen. Kävimme myös testaamassa paikalliset kuumat lähteet, jotka olivat nimensä mukaiset!

Seuraavaksi lensimme potkurikoneella NgapaliBeachille, jossa bungalowimme oli rannan tuntumassa. Jos kaipaa rentoa ja rauhallista rantaelämää-täältä sen löytää! Juuri muuta nähtävää ei tämä paikka tarjoa.

Kolmen päivän relaamisen jälkeen lensimme Yangkoniin, jossa alkoivat päivää kestävät burmalaisen uuden vuoden juhlat.  Thinguan-juhlassa alunperin pestiin buddhapatsaat vedellä. Sittemmin alettiin kaataa vettä ihmistenkin päälle tarkoituksena pestä menneen vuoden synnit pois ja antaa siunaus. Tänä päivänä on homma lähtenyt lapasesta ja juhla on koko kansan riemua vauvasta vaariin. Kastut takuuvarmasti! Katujen ja teitten laidoille rakennetaan lavoja, joihin viritetään vesiletkuja. Ihmiset ajelevat avolavojen lavoilla seisten lavan eteen ja saavat vettä päällensä. Usein autoissa ja lavoilla soi musiikki ja ihmiset tanssivat samalla kun  saavat kasteen! Kaduilla on konsertteja, vesiletkuilla kastellaan yleisöä. Ihmisillä on mukanaan vesipyssyjä ja muita kasteluvälineitä ja katujen varsilla tynnyreitä, joista sai tankattua aseensa. Homma oli varsin hauskaa ja paikallisten mielestä meidän osallistumisemme oli hupaisaa! Kasteluhomma loppui aina auringonlaskuun ja se oli hyväntahtoista toimintaa.

Lensimme takaisin Bangkokiin, josta emme illalla enää päässeet saarille jatkamaan matkaa. Yövyimme Khaosan Roadilla, jossa näimme Songranin  viettoa Thaimaassa, tosin siellä riehuivat känniset nuoret farangit ja touhu oli ihan toisenlaista verrattuna naapurimaahan. Aamulla jatkoimme autolla ja lautalla Koh Koodin saarelle, jossa vietimme loman viimeiset päivät rentoutuen.

Myanmarista jäi kaikkiaan valtavan hyvä kuva, maa on vielä todella aito, eikä turistihässäkkää näy missään. Toki, jos et ole aiemmin Aasiassa reppureissannut, kannattaa aloittaa jostain muusta maasta…

Posted by Hoitola Susan on Freitag, 7. April 2017

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *